Huomioita Suomesta

Käväisin pääsiäisenä hieman yllättäen Suomessa. Loma ja rakkaiden ihmisten näkeminen tulivat tarpeeseen! Mitä kauemmin asun ulkomailla, sitä enemmän vierailut entiseen kotimaahan ovat täynnä kulttuurishokkeja ja ihmeteltävää. Tässä muutama huomio:

Ruoka. Ruoka ja erityisesti erilaiset trendidieetit ja superfoodit ovat esillä kaikkialla. Kaikilla tuntuu olevan oma teoriansa terveellisestä ruokavaliosta ja se on vaikeaa pitää omana tietonaan. On harvinaista tavata joku, joka ei noudata erikoisruokavaliota tai kärsi allergioista.

Astiat. Ihmiset suhtautuvat suorastaan liikuttavalla innostuksella ja kiinnostuksella astioihin. Kaikkien oletetaan tietävän, mistä on kyse, kun puhutaan taikasta, runosta, kokosta tai siirtolapuutarhasta. Ihmisestä voi myös tehdä kattavia päätelmiä sen perusteella, mikä astiasto kotoa löytyy. Ainoat oikeat astiat ovat joko Arabiaa tai Iittalaa.

Sisustus. Kodit ovat järjestäen viihtyisiä, kauniita, harkittuja ja harmoonisia. Tämä saattaa olla yhteydessä seuraavaan kohtaan:

Ilmasto. ”Keväällä” on lunta ja pakkasta ja kevään voi tunnistaa oikeastaan vain ihmisten puheista.

Aikakäsitys. Tiedät olevasi pahasti myöhässä kun saavut paikalle viisi minuuttia sovitun ajan jälkeen. Muut ovat odottaneet jo 15 minuuttia! Aikaisin heräämistä pidetään kunnollisen ihmisen merkkinä ja on tavallista mennä nukkumaan parhaaseen illallisaikaan.

Asemakaava. Isompikin kaupunki (Tampere) tuntuu maalaistaajamalta, sillä kaupungit ja kylät on rakennettu peräkkäin pituussuunnassa.

Sosiaaliset ongelmat. On tavallista nähdä aamuyhdeksältä tavallisen näköisiä ihmisiä kaljatölkki kädessä. Suurella osalla tuntemistani ihmisistä vaikuttaa olevan alkoholiriippuvuus, jota he itse eivät tunnista tai suhtautuvat siihen huumorilla.

Sosiaaliset taidot tai niiden puute. Suurin osa suomalaisista vaikuttaa kärsivän vakavasta sosiaalisten tilanteiden pelosta ja mitättömimmätkin sosiaaliset tilanteet aiheuttavat tarpeettoman kisuallisia hetkiä puolin ja toisin. Tähän liittyen:

Piittaamattomuus. Esimerkkitapaus viime keskiviikolta Hakaniemessä: odotin ratikkaa ja näin vastakkaisella puolella katua miehen pyörätuolissa pyytämässä apua ohikulkijoilta. Jäin tarkoituksella tarkkailemaan tilannetta, sillä miehellä ei näyttänyt olevan akuuttia hätää. Ihmiset kaikkosivat hetkessä hänen ympäriltään, vain yksi vastasi avunpyyntöön olevansa kiireinen sillä hetkellä. Olin rientämässä itse apuun, kunnes paikalle sattunut ei-kantasuomalaisen näköinen henkilö sattui paikalle ja auttoi pyörätuolissa istunutta miestä eteenpäin.

*

Koska suomalaiset kestävät huonosti kritiikkiä, haluan vielä sanoa, että en väitä, tai halua välittää käsitystä, että pitäisin Suomea tai suomalaisia jotenkin huonoina. On vain kiinnostavaa ja samalla kammottavaa päästä tarkastelemaan omaa kulttuuriaan uusin silmin. Suurin osa näistä edellämainitsemani asiat olisivat minulle kuusi vuotta sitten olleet niin tavallisia, etten olisi kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Note to self: matkusta useammin.

Tiedän lukijoissa olevan paljon ulkkareita – millaiselta näyttää koti-Suomi uusin silmin?