Eka puolimaraton

Kuten aikaisemmin mainitsin, juoksin sunnuntaina elämäni ekan puolimaratonin – 21,09km. En kertakaikkiaan löytänyt aikatauluihin sopivaa järjestettyä tapahtumaa, joten pidin ihan omat kisat Milanon Naviglio Martesanalla. (Voitin!)

Syy siihen, miksi haluan aiheesta kirjoittaa on se, että koko juoksu meni pitkästä harjoittelusta ja valmistautumisesta jotenkin aivan alle odotusten, enkä tajua, miksi. Koko juoksu oli fyysisenä suorituksena elämäni vaikein ja hirvein. Juoksu kulki tahmeasti ensi metreiltä asti, vatsaa pisti ja lopussa jalkojakin särki. Kärsin harvoin lihaspistoksista ja jalkasärystä, ja jos kärsin, kipu menee pian ohi. Tällä kertaa ei! Vatsaa viilsi ikävästi alusta loppuun asti, vaikka vaihtelin hengitystekniikkaa ja yritin rentoutua.

Olen yrittänyt kelailla, mikä meni pieleen. Kaksi viikkoa sitten juoksin 18km ilman mitään ongelmia, olin lenkin jälkeen kuin pieneltä kävelyltä palannut ja lähdin samoilta jaloilta illanviettoon. Puolimaraa edeltävän viikon otin rennommin, kävin parilla lyhyellä lenkillä, söin hyvin, nukuin, lepäilin, venyttelin. Ehkä tein virheen odottaessani juoksua iltaan? Ehkä edellisestä ateriasta oli liian pitkä aika? Sunnuntaina Milanossa oli lähes +30 astetta ja ajattelin, että olisi järkevämpää odottaa pahimman kuumuuden ohi. Illallakin oli vielä selkeästi lämpimämpi kuin mihin olen tottunut, ehkä sekin vaikutti? Ehkä ei olisi pitänyt lähteä juoksupäivänä keskustaan viime-hetken urheilujuomaostoksille? Ehkä rasituin sitä muutaman kilsan pyörälenkistä kuumuudessa? Vai otinko viimeisen viikon liiankin rennosti? Vai oliko tämä nyt vain se päivä, kun juoksu ei kulje?

En tiedä. Sisulla selvisin maaliin ja olin syvästi helpottunut kun kipu loppui. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi kuitenkin ärsytys ja pettymys. Tätäkö varten olen harjoitellut kuukausikaupalla? Edes ensimmäinen lenkkini rapakuntoisena ei tuntunut yhtä hirveältä!

Aion kaikesta huolimatta jatkaa juoksemista kuten tähänkin asti. Juoksusta on tullut elämäntapa, enkä edes tiedä, mitä tekisin niillä parilla ylimääräisellä tunnilla, jotka lähes päivättäin käytän lenkkipolulla. Huonon kokemuksen hyvät puolet: tästä pohjanoteerauksesta ei voi olla suunta muualle kuin ylöspäin!