Entä jos…

Miten turhaa, mutta toisaalta hauskaa miettiä, mikä kaikki olisikaan toisin, jos olisi valinnut jossain kohtaa elämässä eri tavalla, tai jos sattumalta eteen ei olisi tupsahtanut tiettyjä asioita, ihmisiä ja tilanteita.

SDC11282
Kuva vuosien takaa caminoltani.

 

Esimerkiksi, entä jos…

…olisin käynyt lukion loppuun tavalliseen tapaan, kuten kaikki muutkin, sen sijaan, että olisin jättänyt toisiksi viimeisenä vuonna opinnot kesken ja mennyt töihin?

…olisin toteuttanut erään alkuperäisistä suunnitelmani lähteä vuonna 2010 pohjois-Amerikkaan? Sen sijaan lähdinkin aivan hetken päähänpistoksena Barcelonaan lähes vuodeksi, vain koska satuin huomaamaan kiinnostavan työpaikkailmoituksen. Sillä reissulla olikin erittäin kohtalokkaat seuraukset, sillä tapasin kaupungissa mm. Italon ja jäin asumaan ulkomaille.

…niin, entä jos en olisikaan sattumalta tavannut koko miekkosta? Italonkaan ei alun perin pitänyt lähteä Barcelonaan opiskelijavaihtoon.

…olisin lähtenyt opiskelemaan Milanon sijasta Hollantiin, Tallinnaan tai Maltalle, joista myös sain opiskelupaikan?

…eli opiskelisin yhteiskuntatieteiden sijasta taidehistoriaa tai kulttuuriantropologiaa?

…olisin jäänyt asumaan Helsinkiin? Tai peräti Tampereelle?! Tai ylipäätään Suomeen???!

Olemme valintamme, vaikka sattumallakin on pelottavan paljon sormensa pelissä. On lopulta aika vaikeaa kuvitella kovin pitkälle, mitä elämä olisi, jos olisi valinnut toisin. Ketään dissaamatta, kun ajattelen keskivertoa koko elämänsä kotipaikkakunnallani viettänyttä ikäistäni henkilöä, olen tyytyväinen myös jokaisesta harha-askeleestani poispäin. Minulla on kaikesta töppäilyistä ja jossain kohtaa kieltämättä huonoista tai harkitsemattomista valinnoista huolimatta, että näin tämän on pitänytkin mennä.