Ylänkö

Lyhyt miniloma Alppien ylängöllä oli kaikin tavoin hyvin erilainen. Kesälomamatkaksi paikka ei ollut kovin kesäinen ja tottapuhuen ilman Italon tutkimuksia tuskin olisimme koskaan päätyneet koko seudulle.

sette comuni road trip

Ylänkö on oma todellisuutensa. Ajelimme viinitarhojen täyttämää vehreää ja kuumaa tasankoa pitkin, kunnes yhtäkkiä eteen ilmestyivät maasta ylöspäin kohoavat tummat laskokset. Tie kiemurtelee pitkään ylös kuusimetsikössä ja tasangon kaupungit muistuttivat enää legopalikoita. Maisemat ovat huikaisevia ja tottapuhuen koko alueen ainoa nähtävyys. Vuoristoon tottumattomana korvani menivät lukkoon korkeudesta ja kiemurteleva tie tekee huonovointiseksi.

road tripVuoristossa asutaan maailman katolla ja näkymä ulottuu kauas, silmänkantamattomiin. Ensimmäinen kuvitelma ihmisestä, joka asuu paikassa, josta näkee kaikkialle on avarakatseinen ja välitön. En olisi voinut olla enempää väärässä, sillä toisin kuin merellä, josta myös näkee silmänkantamattomiin, vaikeakulkuiseen vuoristoon on alun perin hakeuduttu nimenomaan siksi, että se on vaikeasti saavutettavissa. Kylään vie yksi tie, eikä siellä ole satamia. Sinne ei kukaan eksy tahattomasti, sinne pitää itse hakeutua. Vieraisiin suhtaudutaan varauksellisen epäluuloisesti, mutta samaan aikaan suurella kiinnostuksella.

sette comuni maisema

Aamuisessa baarissa puheensorina aamiaistiskillä lakkaa ja katseet kääntyvät meihin. Syömme ainoina asiakkaina vuoristohotellin ravintolassa. Paikan emäntä katseli minua kuin vähäjärkistä, kun yritän tilata alkuruuaksi juustolautasta (En missään nimessä voi suositella, signora! Tarjoilemme sen vain jälkiruokana!). Paikallinen aksentti painottuu sanan loppupuolelle ja saa jokaisen sanan kuullostamaan kysymykseltä (ja minun suupieleni nykimään).

sette comuni maisema

Kovasta ulkokuoresta huolimatta kaikki ihmiset, johon otamme kontaktia osoittautuvat lopulta järjettömän avuliaiksi ja sydämellisiksi. Italo saa apua tutkimuksiinsa joka suunnalta. Paikallisesta kirjakaupasta, jonka luultavasti ainoat asiakkaat olimme sinä päivänä, ei löydy haluttua teosta, mutta saamme sen sijaan kirjailijan yhteystiedot ja kotiosoitteen. Tietä kysyessä meidät saatetaan kädestä pitäen perille.

sette comuni kirkko

Lämpötila on raikas ja viileä, elokuuksi kummallisen hyinen. Päivällä auringossa voi vielä jotenkin kulkea t-paidassa, mutta illalla tarvitsee jo takkia. Eikä aito italialainen tingi tyylistään edes hevonkorvessa – naisilla on tyylikkäät ja asuun sointuvat lyhythihaiset kesätoppatakit, miehillä joku kevyempi pitkähihainen takki kesävärissä.

sette comuni casa

Koko alue on tuhoutunut ja jälleenrakennettu ensimmäisessä maailmansodassa, joka puolella on valtavia ja karmivia sotamuistomerkkejä, ja vanhoja ammuksia on käytetty koristeena. Sota-ajan trauma on edelleen lähes häiritsevän läsnä (ainakin matkakirjavalintani osui nappiin). Alueen (poliittinen) historia on muutoinkin erityinen ja kiinnostava. Pienimmässäkin kylässä on vähintään yksi valtaisa ja jostain entisiltä ajoilta peräisin oleva vanhanaikainen vuoristohotelli, Grand Hotel, joka sai minut kuvittelemaan paikalla tapahtuneita murhia.

sette comuni ase sota

Vaikka kylät ja ylängön maalaismaisema oli jylhiä, kiinnostavia ja rauhoittavia, en päässyt samalla tavalla paikan fiilikseen kuin merellä, jossa olen heti kuin kala vedessä (no pun intended). Jotain puuttuu. Viimeistään vuodet Milanossa ovat tehneet minusta huomaamattani kaupunkilaistytön, joka joutuu kamppailemaan maaseudulla iltakävelyllään irrationaalisia pelkoja vastaan (kuten villisikojen hyökkäys) ja hermostuu kun puhelimen datayhteys ei toimi. Tunsin oloni eristäytyneeksi ja aloin nopeasti kaipaamaan takaisin isompaan kaupunkiin ja tutulle tasangolle.

Jätimme pian kesätoppatakit, tykinkuulat ja kuvitteelliset villisiat taaksemme ja suuntasimme Vicenzaan. Siitä ehkä juttua myöhemmin.