Parisuhteessa italialaisen miehen kanssa

Ennen kuin paremmin tiesin pidin etelä-eurooppalaisia ja erityisesti italialaisia miehiä arveluttavina ja lipevinä gigoloina ja onnettomina mammanpoikina, jotka puhuvat liikaa ja joilla on järjestäen liian nypityt kulmakarvat ja liikaa yritystä pukeutumisessa. Voin nyt muutaman vuoden kokemuksella allekirjoittaa kaiken edellisen ja lisätä vielä pari muuta huomiota italialais-suomalaisesta parisuhteesta:

Mamma: Sinulle hyvin pian selväksi, että et tule koskaan lunastamaan primadonnan paikkaa, sillä se tulee olemaan aina varattuna mammalle. Opit nopeasti katsomaan poispäin ja laskemaan hitaasti kymmeneen kun miehesi kotona vieraillessasi huomaat mamman siisteiksi pinoiksi pesemät, silittämät ja viikkaamat miehesi kalsarit. Yhdessäoloaikanne pahin kriisi saa alkunsa siitä, kun huomautat tästä vitsikkääseen sävyyn.

Perhe: Italialaisen miehen lisäksi saat bonuksena italialaisen perheen sekä liudan läheisiksi luokiteltuja sukulaisia ja tuttuja, jotka tulevat olevaan päivittäisessä elämässänne erittäin läsnä (=tuppautuvat väkisin yksityisiin asioihinne), halusit tai et. Perheen mielipidettä konsultoidaan jokaisessa asiassa (esim. uuden huonekalun osto.)

Ruoka: Yleinen harhaluulo lienee, ettei italialainen mies selviydy keittiössä edes veden keittämisestä. Väärin! Mies on kyllä tottunut olemaan passattavana ja syömään mamman ja nonnan lähituotetuista aineksista laittamaa perinteikästä huippuruokaa, mutta osoittautuu sen lisäksi myös itse huippukokiksi, joka ei suostu koskemaan keitoksiisi, jos pasta on kiehunut sekunnin liian pitkään. Yhdessäoloaikanne toisiksi pahin kriisi sai alkunsa siitä, kun erehdyit lorauttamaan carbonara-pastaan kermaa kananmunan sijaan.

Kommunikointi: Olet oppinut filtteröimään miehesi puheet välttääksesi pettymyksen ja saadaksesi asioista realistisen käsityksen. Tavalliset tilanteet kuvaillaan sinulle ennakkoon usein superlatiivein (bellissimo, fantastico, meraviglioso, straordinario…) tavalla, joka on saanut asian vaikuttamaan aivan erityisen fantastiselta ja ihmeelliseltä, vaikka lopulta käy aina ilmi, että ei tässä nyt mitään ihmeellistä oikestaan ollut…

Ulkonäkö: Opit hyväksymään sen tosiasian, että miehelläsi on sinua enemmän merkkivaatteita ja jonkinlaista luontaista eleganssia. Olet aina se, joka joutuu odottamaan häntä valmistautumasta ennen illanviettoon lähtöä.

Tunteet: Italo ei pelkää näyttää tunteitaan. Hän saattaa purskahtaa itkuun nähdessään vanhan ystävän. Hän nousee autosta raivoamaan edellä torttöilleelle kuskille. Hän kertoo usein ja analyyttisesti kuinka paljon minua rakastaa.

Tavat: Italo suukottaa juroa suomalaista isääni iloissaan poskille aina kun näemme. Samaan aikaan mies pitää aivan mahdottomana, suorastaan iljettävänä ajatuksena, että voisimme Suomessa käydessämme saunoa kahdestaan vanhempieni ollessa kotona.

 

Kaikesta huolimatta sanoisin kuitenkin, että…

…once you go Italian, you’ll never go back. ;)