Koti

Olen maininnut kuinka minua vaivaa jatkuva kaukokaipuu ja aloilleen asettuminen aiheuttaa ahdistusta. Minussa on kuitenkin myös toinen puoli, joka hengaa leggareissa kotona baari-illan sijaan ja jolla on koko ajan joku kodin tuunausprojekti meneillään.

Voi olla, että kotihiireyteni kumpuaa suomalaisista perusolosuhteista, joissa ihmiset ovat käytännösä pakotettuja pysymään sisätiloissa suurimman osan vuodesta ja keksimään siellä tekemistä.

rappukäytävä

Oli miten oli, koti on minulle tärkeä paikka. Ja erityisesti se, miltä kotona näyttää. Olen hyvä sietämään sotkua, mutta oikea valaistus, huonekalut, värimaailma, kasvit ja niiden luoma tunnelma ovat tärkeitä. Jos Italo saa hepulin pastakastikkeen ainesosista, niin minä olen se jolle oikean väriset tyynynpäälliset ja ovenkahvojen sointuvuus ovat niitä kynnyskysymyksiä.

makuuhuone

Asun vuokralla. Italiassa vuokra-asunnot on tapana vuokrata kalustettuina, mikä on tietysti kätevää, mutta aiuheuttaa kaltaiselleni esteetikolle vakavia sopeutumishaasteita. Nykyinen asuntoni on muuten tosi kiva, mutta yksikään huonekalu tai materiaali ei ole sellainen, jonka olisin itse missään tilanteessa hankkinut tai edes ilmaisena kelpuuttanut. Myös asunnon pohjaratkaisu on, noh, sangen mielenkiintoinen: meille kuljetaan ulkoa naapurin kanssa yhteisen ”parvekkeen” kautta ja ulko-ovesta astutaan suoraan keittiöön! Ymmärrän kyllä, että välimeren ilmastossa talvipalttoille ei tarvita erillistä huonetta, mutta silti… Yritän muistutella itselleni, että tämä asunto oli esteettisesti(kin) sentään parhaimmasta päästä.

sisäänkäynti

keittio

NOKIA Lumia 710_002805

Italo on saanut jo tottua siihen, että kotiin tullessa saattaa olla, että tavarat tai huoneet ovat vaihtaneet paikkaa. Huonekalut eivät ole minun valitsemia, joten tuntuu, että niillä ei ole mitään omaa paikkaa. Ruokapöytä tuoleineen, sohva, nojatuolit, kirjoituspöytä ja sänky seilaavat edestakaisin jatkuvasti.

kylppari

Olen yrittänyt saada omaa tyyliäni näkyviin somistamalla asuntoa huonekasveilla, tekstiileillä ja tauluilla, mutta onhan se nyt kun ripottelisi törkykasaan nonparelleja. Ei auta! Asuntokuume kasvaa… Haaveilen suurista ikkunoista, luonnonvalosta, omasta terassista ja puutarhasta, viileästä antiikkimosaiikkilattiasta, tassuammeesta, vaaleista pinnoista… Ehkä jonain päivänä.

(Kuvituksena tarkkaan valittuja ja erittäin leikattuja kuvakulmia kotoa.)