Italia opettaa

image …syömään. Saan usein vastata kysymykseen, millä dieetillä olen, tai mitä syön pysyäkseni hoikkana. No, pastaa melkein joka päivä, pizzaa sangen usein sekä keksejä ja leivoksia aamupalaksi. Enkä koskaan skippaa aterioita.

…myös juomaan. On ihan ok tilata baarissa yksi pieni olut tai jopa cokis ilman, että se herättää kenessäkään mitään tunteita.

image

…että omat skandihiukseni, joita luulin masentavan tylsiksi, maantienharmaiksi, ohuiksi liruiksi ovatkin todellisuudessa upea, tavoiteltava, silkkisenä hulmuava blondi. (Jolla saattaa päästä myös hiusvärimainoksiin (huomaa monikko). Että älkää uskoko mainoksiin.)

…relaamaan. Koska mikään ei koskaan kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan, mikään ei koskaan toimi, ja silti aina kaikki lopulta kuitenkin järjestyy.

image

…että lapset ja vanhukset ovat tavallisia ihmisiä, jotka esimerkiksi eivät herätä huomiota ravintolassa, baarissa tai lentokoneessa.

…kehumaan. Tämä on yksi listan vaikeimpia opetuksia. Minusta tuntui pitkään todella epämukavalta saada kehuja, jopa tuntemattomilta – todellinen suomalaisen painajainen! Mutta kuitenkin aikani kehuja saatuani aloin itsekin niitä toteuttamaan, koska se ilmeisesti tarttuu ja siitä tulee hyvä mieli!

image

…olemaan ylpeä ja lopettamaan itseni vähättelyn. Voisivatko italialaiset jotenkin exportata Suomeen edes promillen sitä ylpeyttä, joka liittyy omiin ideoihin, työhön, olemukseen, siis ihan kaikkeen!?

…että, kuinka suomalainen olenkaan.

*