Genova, kolmas otto

Ferragoston rentouttavaksi suunnittelemani rantapäivä ei ihan mennyt niinkuin alun perin olin ajatellut… Mustat pilvet väijyivät koko ajan taustalla uhkaavana verhona ja ilma oli kummallisen painostava. Konsensuksemme hylkäsi ajatuksen rantapiknikistä, joten skippasimme seuraavan junan ja jäimme Genovaan.

genova

genova

Aamun ensimmäinen juna oli loppuunmyyty ja täynnä lomalaisia, kasseista sojotti optimistisesti aurinkovarjoja ja rantatennismailoja. Vaunuosastossamme kaikki puhuivat päivän menusta (kuulin sanan mustekala mainittavan monta kertaa). Ryntäsimme junasta päästyä ensimmäiseen rantakahvilaan ja pyysin pöydän mahdollisimman läheltä merta. Kalastajaveneet olivat jo rantautuneet ja selvittivät kalanlemuisia verkkojaan. Aurinko paistoi ja rantakadulla oli aikaiseksi aamuksi paljon tohinaa. Mereltä päin näytti nousevan uhkaavasti kohti rantaa saderintama, kuin musta esirippu. Rantakatu täyttyi ihmisistä edelleen, eikä kukaan itseäni lukuunottamatta tuntunut noteeraavan lähestyvää myrskyä mitenkään. Liityin huolettomien joukkoon ja keskitin katseeni paisteiselle puolelle. Palmuja, sininen taivas, ihmisiä aamulenkillä. Ajattelin, että minun täytyy tosiaan muuttaa meren rantaan. Ihan varmasti löytäisin taas motivaatiota juosta. Kiertelimme ympäri satama-allasta, ihailimme ökyjahteja ja valtaisia rahtilaivoja. Satama-altaseen oli eksynyt kaksi delfiiniä (!!!) ja ihmiset hurrasivat ja taputtivat aina niiden noustessa pintaan. Söimme toisen aamiaisen.

madonnina genova

palazzo ducale genova

Yhtäkkiä taivas repesi, ukkonen jyrisi mahtavasti, salamat iskivät mereen ja hetkessä katu oli muuttunut vesiputoukseksi. Värjöttelimme jossain baarissa ja pian spremutat juotuamme aurinko tuli jostain esiin ja sokaisi katseet heijastumalla kirkkaasti märästä maasta. Kiertelimme pitkään vanhankaupungin kujilla, kuvasin varmaan jokaisen genovalaisen madonninan, söimme lounaaksi focacciaa ja tutustuimme mm. herttuan palatsin tyrmiin (ja niiden seinäkirjoituksiin ks. alempaa).

genova

carcere palazzo ducale genova
”Aika ei pysähdy muurin takana, haaveet liikkuvat rajattomasti palauttaen vapauden”

Myöhään iltapäivällä lähdimme vielä idylliseen Boccadassen kalastajakylään. Raikas ja tahmea merituuli tarttui hiuksiin ja iholle. Istuimme kivikkoisella rannalla veneiden seassa ja skoolasimme överihintaisilla minikaljoilla. Aaltoileva meri oli samaan aikaan surullinen ja rauhoittava. Meri-ilmalla on minuun aina kummallisen unettava vaikutus, yhtäkkiä jalat tuntuvat painavilta ja tuntuu, kuin jokin olisi keinuttanut minua uneen. Nukahdin syvään uneen heti junaan päästyäni ja heräsin Milanossa.

boccadasse

boccadasse

Olen edelleen samaa mieltä Genovasta – kaupunki on kertakaikkisen kummallinen ja överi sekoitus uutta ja vanhaa, loisteliasta ja törkyä, kaunista ja rumaa, niin kerroksellinen ja  kummallinen, ettei siitä meinaa saada tarpeekseen.