Pitkiä, onnellisia päiviä

Palasin juuri parin viikon road tripin jälkeen Milanoon. Plääh, siinäkö se nyt sitten meni, kauan odotettu kesä, loma ja vapaus?

urbino

Pieniä rippeitä onnellisista pitkistä päivistä valuu pitkin kämppää; merivedestä tahmaisia vaatteita ja pyyhkeitä, rantojen hiekkaa pitkin lattioita, taskuista ja laukunpohjilta puthtelee esiin matkamuistoksi keräämiäni kiviä (miksi niitäkin pitää aina kahmia mukaan, vaikka tietää, että yksinäisinä, irralla rannastaan ne eivät ole enää samoja). Iholla hehkuu aurinko, kameran (puhelimen) muisti on täynnä, Italolla on taas pisamia nenällään ja matkamuistonaan vähintään hyllymetrillinen kirjoja ja toinen viinejä.

monte sibillini

monte sibillini

Päällimmäisenä on kuitenkin iloinen, levännyt, onnellinen ja kiitollinen olo. Lähdimme matkaan Le Marchen maakunnan suuntaan, tietenkään vailla ainuttakaan sitovaa suunnitelmaa, majapaikkaa tai täsmällistä ajatusta. Tai no, olin kyllä ennakkoon tehnyt listan mahdollisesti kiinnostavista pikkukylistä, mutta muistiinpanot jäivät vahingossa matkasta. Niitä ei kuitenkaan tarvittu, sillä löysimme perille moneen ihanaan paikkaan, pikkukylään, kaupunkiin, illallispöytään, rantaan ja vuorille ilmankin. Tai no, upeimmille vuorille, rannoille ja moneen illallispöytään emme olisi varmasti löytäneet ilman paikallista apua ja uusia ystäviä.

illallinen frutti di mare

nonnini del paesino

corinaldo

Matkoillamme meillä on ollut usein hämmästyttävä onni kohdata sattumalta avuliaita, vieraanvaraisia ja kaikin puolin ihania ihmisiä. Tälläkin kertaa eräs pappa ryhtyi kertomaan innoissaan kotikatunsa historiaa Italon kysyttyä tietä piazzalle ja seuraavassa hetkessä olimmekin erään keskiaikaisen pikkukaupungin maanalaisissa holveissa yksityisellä turistikierroksella. Eräänä iltana yksi viinilasillinen kylän piazzan baarissa johti siihen, että seuraavana päivänä lähdimme yhdessä vuorille, koska yhdessä on hauskempaa. Eräs sattumalta tapaamamme pariskunta suositteli meille hiljaista, tuntematonta rantaa ja päädyimme lopulta viettämään siellä yhdessä koko päivän, joka jatkui huikealla mereneläväillallisella paikassa, jonne emme olisi muutoin ikinä löytäneet (erään tennisklubin yksityinen ravintola). Aivan ihanaa ja tästä kiitollisena aion laittaa hyvän kiertämään.

urbino

le marche

Ihanaa oli myös marchelainen maisema – kumpuileva vehreä maa, jota reunustavat idässä meri ja lännessä vuoret. Lähes jokaisen kukkulan päällä nököttää muurein ympäröity kylä tai kaupunki, joissa toistuu sama asemakaava: sokkeloisia kujia, keskusaukio ja kaikkialla valtavasti kirkkoja.

Maakunta osoittautui road trippaamiseen mitä parhaimmaksi. Etäisyydet ovat lyhyitä, maisema on kaikkialla kaunis, löytyy landea, kaupunkia, historiaa, vuoria merta, kaikkea. Maakunta ei ole massaturismin suosiossa, joten jopa elokuussa tunnelma oli autenttisen  italialainen. Ja nähtävää riitti. Jopa niin paljon, että olimme aivan ähkyssä viikon kiertelyn jälkeen, joten loppuloma kului rannalla varjon alla kirjaa lukien. Italo sai minut suostuteltua jopa yöpymään teltassa autiolla rannalla. Suuri askel ihmiselle, jolle pelkkä päivävierailu ulkohuussilla varustetulla suomalaisella kesämökillä tuottaa vaikeuksia.

monte conero monte conero

Omien horisonttien laajentaminen kannatti. Villieläimet tai nousuvesi eivät vieneet minua mukanaan, vaan luin myöhään yöhön kirjaa taivasalla kirkkaan täysikuun valossa, heräsin virkeänä auringon nousuun ja lokkien kirkunaan ja pulahdin aamu-uinnille raikkaaseen veteen suoraan teltasta.

monte conero

Loma on onnistunut, kun on onnellisen väsynyt kaikesta näkemästään, mutta samalla irtautunut riittävästi arjesta ja tuntee olevansa valmis kohtaamaan lähestyvän syksyn. Syksyn, joka on toistaiseksi yksi suuri kysymysmerkki ainakin mm. asuinpaikan, opintojen ja työpaikan suhteen. Sitä kohti!