Mi camino

Sähköpostiin kilahti viesti eräältä ystävältä menneisyydestä. Hän kertoi lähtevänsä taas caminolle.

Tapasimme muutamia vuosia sitten Pohjois-Espanjan maaseudulla jossain Pamplonan ja Logroñon välisellä alueella eräänä kesän aamuyönä. Olin eksyksissä, minulla ei ollut taskulamppua ja yritin kännykän valolla etsiä reittiä, olin vähän peloissani ja kysyin paikalle sattuneelta kulkijalta voimmeko kävellä yhdessä. Peter sanoi kyllä ja vastaa niin edelleen jokaiseen voisinko -kysymykseeni.

IMG_0462Asuin tuolloin Barcelonassa ja olin lähtenyt matkaan pari viikkoa aikaisemmin matkustettuani läpi baskimaan Ranskaan Saint Jean Pied de Port:iin. Olin tuolloin onnellisempi kuin pitkään aikaan, mutta samaan aikaan jotenkin hukassa elämässäni. Vastikään tapaamani uusi poikaystäväni yllytti minua lähtemään pohtimaan asioita Camino de Santiagolle. Lähdin matkaan innoissani, mutta samalla vastentahtoisesti ja itkin lohduttomasti koko bussimatkan. Tuosta matkasta tuli lopulta minulle yksi tärkeimmistä ja rakkaimmista, vaikka nyt viisi vuotta myöhemmin tuntuu kuin se olisi jostain toisesta elämästä.signs-caminoPyhiinvaelluksella ei minulle jumalattomana ihmisenä ollut (tai ole) mitään uskonnollista päämäärää tai arvoa, mutta jollain tapaa henkinen tie itseeni camino minulle oli. Kun tehtävänä on fyysisesti kävellä 800 kilometrin matka tiettyyn paikkaan maahan piirrettyjä nuolia ja simpukankuoria seuraten, elämä käy tavallaan hyvin yksinkertaiseksi: repussa on koko omaisuuteni, herään ennen aurinkoa ja lähden kävelemään pimeyteen ja täydelliseen hiljaisuuteen. Kävelen ehkä tunnin tai kaksi seuraavaan kylään, aurinko nousee, syön aamupalaa viileässä aamussa ja seuraan, kuinka kylä herää uuteen päivään. Jatkan matkaa niin pitkään kuin siltä tuntuu, joskus 50km, mutta useimmiten paljon vähemmän. Lähden matkaan useimmiten yksin, mutta tapaan joka päivä muita matkalaisia, uusia ja vanhoja tuttuja, saatamme jatkaa yhtä matkaa tuntikausia tai toivottaa vain toisillemme hyvää matkaa. Jaamme toisillemme niin paljon tarinoita, murheita, iloa ja kysymyksiä ilman vastausta. Joskus täysin vieraalle on helpointa kertoa ne painavimmat ajatukset ja silloin saattaa saada myös rehellisimmän ja ennalta arvaamattoman vastauksen.theway-caminoIMG_0474 SDC11256Kävelen samoin sandaalein Pyreneiden sumuisessa ja kylmänkosteassa vuoristossa, en näe eteeni ja meinaan jatkuvasti eksyä reitiltä. Nukun ensimmäisenä yönä vanhassa kivikirkossa ja herään yöllä siihen kun vieras käsi kourii takapuoltani. Kuulen myöhemmin, että samana päivänä joku on eksynyt sumuun ja kuollut vuoristoa ylittäessään. Pyreneiltä selviydyttyäni saavun helpottuneena Pamplonaan ja osallistun San Fermin -fiestan härkäjuoksuun. Matka jatkuu La Riojan ja Navarran viinipelloille ja kävely alkaa vihdoin tuntua paremmalta. Tutustun 16-vuotiaaseen tyttöön, joka aiheutti tahattomasti toisen ihmisen kuoleman ja haluaa caminollaan pohtia tapahtunutta. Viinipeltojen jälkeen koen epätoivon hetkiä seuratessani monta päivää elokuun paahteessa kuivia heinäpeltoja ja yksitoikkoista tietä vailla puun varjoa. Jokainen kylä on kuin keidas autiomaassa. Yövyn milloin missäkin – vieraskodeissa, luostareissa ja taivasalla. Päivämatkani kasvavat kymmeniksi kilometreiksi, haluan epätoivoisesti eroon tunkkaisesta peltomaisemasta ja kuumuudesta. Opin Peteriltä, että olut on hyvä urheilujuoma. Saavun lopulta Galician taikametsiin ja lempeään vuoristoon. Matka alkaa savuttaa päämääränsä, vaikka yritän viivytellä. Nautin joka askeleesta, juoksen ylös kivikkoista polkua ja laulan itsekseni. Viimeisenä aamuna minä ja laulava seurueemme kävelemme käsi kädessä kohti Santiago de Compostelan kaupunkia ja edessä siintävää katedraalia. Näen viimeisen simpukankuoren porttikongissa ja seuraavassa hetkessä olen perillä. Käymme makuulle keskelle aukiota ja katsomme auringon nousua. SDC11311Olen perillä, vaikka siitä hetkestä oikea caminoni vasta alkoi. Tai oikeastaan jatkui.

Lue lisää:

6 kommenttia artikkeliin ”Mi camino

  1. No vau mikä seikkailu! Oot kyllä rohkee 🙂

    1. Hmm, tai ehkä vain yllytyshullu. 🙂

  2. Et muuten takuulla kävellyt 50 km päivässä! Oikeesti.

    1. Kyllä tuli käveltyä kerran tuo päivämatka (muistaakseni 51km tarkalleen). Se oli ehdottomasti liikaa ja suorastaan typerää.

  3. Paluuviite: Entä jos... - TWNCA

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.